Aino nukkumaan kiittää, kuittaa ja suosittelee

Näitä on opiskeltu. Suosittelen!

Yli puoli vuotta kestäneiden uniongelmien jälkeen Aino on viimein saatu nukkumaan. Projekti Aino nukkumaan kiittää lukijoitaan ja suosittelee seuraavia teoksia:

Anna Keski-Rahkonen,

Minna Nalbantoglu:

Unihiekkaa etsimässä

Uusi neutraali perusteos, joka esittelee hyviä käytäntöjä ja menetelmiä laidasta laitaan. Kannattaa lukea jo odotusaikana ja välttää tavallisimmat virheet!

Elizabeth Pantley:

Pehmeä matka höyhensaarille

Hieman vanhempi ja julistuksellisempi opas. Ohjeistus rinta-assosiaation rikkomiseen irroitusmenetelmällä on kirjan parasta antia.

Perhepedistä pinnasänkyyn

Oma sänky! Mahtavaa.

Oma univajeesta toipuminen tuntuu vaativan mahdollisuuden erityisen rauhalliseen nukkumiseen, joten purimme perhepedin ja siirsimme Ainon nukkumaan pinnasänkyyn. Uniongelmien aikana pelkkä ajatuskin tuntui mahdottomalta!

Aamupäivällä haimme sängyn olohuoneeseen ja pesimme sen yhdessä. Aino ihmeteli ilmestystä aikansa. Kun sänky oli pedattu ja laitettu paikoilleen, pyysimme hänet katsomaan mikä käsittämättömän upea mahtavuus oli uninurkkaukseen ilmestynyt.

Iltaimetyksen jälkeen nostin päättäväisesti Ainon puolikoomassa (mutta hereillä) sänkyynsä, johon hän nukahti heti. Se oli siinä, ei olisi voinut olla helpompaa!

AINO NUKKUU - Miten se onnistui?

Yli puoli vuotta unta tunnin-parin pätkissä...

Tässä aikajärjestyksessä mitä kaikkea teimme, jotta saimme AINOn NUKKUMAAN.

1) Pantleyn irroitusmenetelmä
Ainolle oli kehittynyt voimakas rinta-assosiaatio. Hieman yli puolivuotiaana eli tammikuussa 2012 hän oppi irroitusmenetelmän avulla nukahtamaan iltaisin itsenäisesti. Taito ei kuitenkaan siirtynyt yöllisiin havahtumisiin, vaan rinta oli saatava suuhun unien jatkumiseksi.

2) Vaunupäiväunet
Samoihin aikoihin (tammikuun pakkasten ja lumikaaoksen keskellä) aloitimme nukuttaa Ainoa päiväunille yksinomaan ulkona vaunuihin. Tämä saattoi osaltaan olla edistämässä itsenäisen nukahtamisen taitoa. Käytäntö jatkuu edelleen eli kotikulmat ovat tulleet tutuiksi...

3) Kertakäyttövaippa yöksi
Tämä oli ihan ehdoton aamuöiden rauhoittaja kun yösyöminen oli suurimmillaan.

4) Nukkumaanmenoajan aikaistaminen
Tätä yritettiin kuukausia ja se onnistui vasta kun muutaman päivän matkamme huhtikuussa 2012 sekoitti rutiinit kokonaan.

5) Päivärytmi
Sen kulku on teipattu jääkaapin oveen ja sitä noudatetaan...

6) Ruokavalio
Yöllinen maidon ahmiminen johti ruokahaluttomuuteen päivällä ja sitä kautta todelliseen kovaan nälkään taas seuraavana yönä ja sitä seuraavana... Jos yösyötöt olisi vain lopettanut, olisi Aino huutanut nälkää, mitä emme tietenkään halunneet.

Ruokavaliokokeilu alkoi huhti-toukokuun vaihteessa 2012 mahdollisimman tuhdin ruuan tarjoamisella. Ratkaisu löytyi kuitenkin soseiden ja syöttämisen mukaanottamisesta pelkän lapsentahtisen sormiruokailun rinnalle. Oli omituista alkaa tarjota soseita 11kk vanhalle vauvalle, joka oli puolivuotiaasta asti ruokaillut itse... Toisaalta se tuntui hyvin luontevalta, sillä Aino oli ollut ruokahaluton päivisin jo niin pitkään, ettemme enää mieltäneet hänen lainkaan (sormi)ruokailevan.

7) Iltarutiinit
Toimivin oli keksintö toivotella kaikille karvaisille ystäville vuorotellen hyvät yöt ja vilkutella perään. Tätä voi toistella loputtomiin vireystilasta riippuen. Ja mikä parasta, kun 11kk alkoi ymmärtää "nukkumaan" sanan merkitystä, saimme lyömättömän keinon yövieroitukseen: Maitokin menee nukkumaan.

8) Yövieroitus
Kun ruoka alkoi toukokuun puolenvälin tienoilla maistua, ei yöimetyksiä enää tarvittu nälkään. Paria viikkoa vajaa yksivuotiaalle tehty yövieroitus oli Aino nukkumaan-projekti kulminaatio ja toimi meillä ikäänkuin unikouluna.

Kärräsimme neljänä yönä nukkuvaa Ainoa ympäri öistä Helsinkiä. Lähemmäksi itkutonta vieroitusta tai unikoulua tuskin voi päästä. Viidentenä yönä vaunuille ei enää ollut tarvetta.
_____________________________

Tällä hetkellä, vähän yli kuukausi öisten kärrykävelyiden jälkeen, Aino nukahtaa noin 21:30 ja havahtuu ensimmäisen kerran vasta viiden-kuuden aikaan aamulla. Imetyksen jälkeen hän nukahtaa uudestaan vielä tunniksi tai pariksi.
_____________________________

Äiti ei uskalla nukahtaa

Hätkähdin tajutessani, miten paljon olen oppinut pelkäämään sitä voimakasta, kontrolloimatonta, negatiivista tunnetta, joka yöllisiin herätyksiin liittyy.

Heräämisen pelko aiheuttaa nykyisin jopa sen, ettei uni aina tulekaan heti. Jokainen (ihanasta) nukkuvasta Ainosta lähtevä ääni tuntuu silloin aiheuttavan yhden ylimääräisen sydämenlyönnin. Vauvan univaikeuksien mukanaan tuomat "liitännäisongelmat" ovat moninaiset...

Tämä on kuitenkin pientä, kun kerran nukahdettuaan saa sitten tuntikausia unta putkeen!

Kuukausi yövieroituksesta

Maito on nukkunut öisin kuukauden verran. Kolme ensimmäistä viikkoa sujuivat mainiosti ja pidimme sitkeästi pintamme siinä, että ensimmäinen imetys on vasta aamiaisen jälkeen.

Sitten tuli ensimmäinen kurja yö. Vähemmästäkin huudosta maito olisi herännyt. Varsinkin kun päivällä ruoka oli maistunut huonommin kuin tavallisesti... Huonoja heräilyöitä ei kuitenkaan ole ollut kuin kaksi tämän jälkeen. Aika hyvin, sanoisin!

Näiden kolmen huonon yön ja aamujen itkuisuuden vuoksi olemme päätyneet jättämään yhden syötön kello kuuteen aamulla. Sillä kun voittaa parhaimmillaan vielä yli kaksi tuntia nukkumisaikaa. Yövieroituksen jälkeenhän meillä oli ongelmana aamuinen Raivo-Aino, jonka heräämisitkua ei meinannut saada loppumaan. Kello kuuden syöttö on auttanut hieman tähän.

Aino siis nukahtaa noin 21:30 ja nukkuu ilman havahtumisia viiteen-kuuteen asti aamulla, (...käsittämättömät kahdeksan tuntia...) syö kerran nojatuolissa ja nukahtaa uudelleen vielä tunniksi tai pariksi.

Univaje on tullut kalliiksi

Elämä univajeen pahimmassa vaiheessa oli hahmotonta möykkyä. Nyt kun hidas fyysinen palautumisprosessi on käynnissä, alkavat myös kevään aiheuttamat "tuhot" hahmottua. 

Univajeessa ei pysty suunnitelmallisuuteen tavallisten kotiasioiden hoidossa. Kuluneen puolen vuoden aikana olemme saaneet aivan käsittämättömän summan rahaa kulumaan päiväunikävelyiden aikana ostettuihin voileipiin ja juotaviin jugurtteihin. Kotona kokkaaminen tuntui pitkään mahdottomuudelta ja sellainenkin ihme pääsi käymään, että pakastin oli jossain vaiheessa tyhjä. Myös kaikki muut pakolliset hankinnat on tehty aikas lailla hintoja vertailematta.

Univaje on siis tullut kalliiksi.... niin omassa kunnossa, kuin pankkitilin euroissa laskettuna.

Ranskalainen unikikka

Appelsiinipuunkukalla untenmaille!

Ainon mahtava kummisetä on ranskalainen ja hänen perheensä suositteli sikälaistä unikonstia: appelsiinipuunkukkaa. Mikäs siinä, eikun testaamaan, samassa hengessä kuin vauvavyöhyketerapiaa!

Hyvää, näytti Aino tuumivan ja kietaisi koko pikku lasillisen.

Melkein kolme viikkoa sitä kesti

Viime yönä Aino alkoi taas heräillä. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun maito oli mennyt illalla nukkumaan ja kärryttelimme ympäri öistä Helsinkiä. Eli kolme viikkoa. Melkein.

Oma olo oli ehtinyt jo siinä mielessä normalisoitua, että päivittäinen pahoinvointi oli poistunut. Univelkaa ei vielä tuossa ajassa ole ollut mahdollista nukkua pois, mutta prosessi oli hyvällä alulla.

Yhtä huonoa yötä voi vielä pitää poikkeuksena. Nyt täytyy kehittää toimintasuunnitelma ensi yön varalle!