Aino nukkumaan kiittää, kuittaa ja suosittelee

Näitä on opiskeltu. Suosittelen!

Yli puoli vuotta kestäneiden uniongelmien jälkeen Aino on viimein saatu nukkumaan. Projekti Aino nukkumaan kiittää lukijoitaan ja suosittelee seuraavia teoksia:

Anna Keski-Rahkonen,

Minna Nalbantoglu:

Unihiekkaa etsimässä

Uusi neutraali perusteos, joka esittelee hyviä käytäntöjä ja menetelmiä laidasta laitaan. Kannattaa lukea jo odotusaikana ja välttää tavallisimmat virheet!

Elizabeth Pantley:

Pehmeä matka höyhensaarille

Hieman vanhempi ja julistuksellisempi opas. Ohjeistus rinta-assosiaation rikkomiseen irroitusmenetelmällä on kirjan parasta antia.

Perhepedistä pinnasänkyyn

Oma sänky! Mahtavaa.

Oma univajeesta toipuminen tuntuu vaativan mahdollisuuden erityisen rauhalliseen nukkumiseen, joten purimme perhepedin ja siirsimme Ainon nukkumaan pinnasänkyyn. Uniongelmien aikana pelkkä ajatuskin tuntui mahdottomalta!

Aamupäivällä haimme sängyn olohuoneeseen ja pesimme sen yhdessä. Aino ihmeteli ilmestystä aikansa. Kun sänky oli pedattu ja laitettu paikoilleen, pyysimme hänet katsomaan mikä käsittämättömän upea mahtavuus oli uninurkkaukseen ilmestynyt.

Iltaimetyksen jälkeen nostin päättäväisesti Ainon puolikoomassa (mutta hereillä) sänkyynsä, johon hän nukahti heti. Se oli siinä, ei olisi voinut olla helpompaa!

AINO NUKKUU - Miten se onnistui?

Yli puoli vuotta unta tunnin-parin pätkissä...

Tässä aikajärjestyksessä mitä kaikkea teimme, jotta saimme AINOn NUKKUMAAN.

1) Pantleyn irroitusmenetelmä
Ainolle oli kehittynyt voimakas rinta-assosiaatio. Hieman yli puolivuotiaana eli tammikuussa 2012 hän oppi irroitusmenetelmän avulla nukahtamaan iltaisin itsenäisesti. Taito ei kuitenkaan siirtynyt yöllisiin havahtumisiin, vaan rinta oli saatava suuhun unien jatkumiseksi.

2) Vaunupäiväunet
Samoihin aikoihin (tammikuun pakkasten ja lumikaaoksen keskellä) aloitimme nukuttaa Ainoa päiväunille yksinomaan ulkona vaunuihin. Tämä saattoi osaltaan olla edistämässä itsenäisen nukahtamisen taitoa. Käytäntö jatkuu edelleen eli kotikulmat ovat tulleet tutuiksi...

3) Kertakäyttövaippa yöksi
Tämä oli ihan ehdoton aamuöiden rauhoittaja kun yösyöminen oli suurimmillaan.

4) Nukkumaanmenoajan aikaistaminen
Tätä yritettiin kuukausia ja se onnistui vasta kun muutaman päivän matkamme huhtikuussa 2012 sekoitti rutiinit kokonaan.

5) Päivärytmi
Sen kulku on teipattu jääkaapin oveen ja sitä noudatetaan...

6) Ruokavalio
Yöllinen maidon ahmiminen johti ruokahaluttomuuteen päivällä ja sitä kautta todelliseen kovaan nälkään taas seuraavana yönä ja sitä seuraavana... Jos yösyötöt olisi vain lopettanut, olisi Aino huutanut nälkää, mitä emme tietenkään halunneet.

Ruokavaliokokeilu alkoi huhti-toukokuun vaihteessa 2012 mahdollisimman tuhdin ruuan tarjoamisella. Ratkaisu löytyi kuitenkin soseiden ja syöttämisen mukaanottamisesta pelkän lapsentahtisen sormiruokailun rinnalle. Oli omituista alkaa tarjota soseita 11kk vanhalle vauvalle, joka oli puolivuotiaasta asti ruokaillut itse... Toisaalta se tuntui hyvin luontevalta, sillä Aino oli ollut ruokahaluton päivisin jo niin pitkään, ettemme enää mieltäneet hänen lainkaan (sormi)ruokailevan.

7) Iltarutiinit
Toimivin oli keksintö toivotella kaikille karvaisille ystäville vuorotellen hyvät yöt ja vilkutella perään. Tätä voi toistella loputtomiin vireystilasta riippuen. Ja mikä parasta, kun 11kk alkoi ymmärtää "nukkumaan" sanan merkitystä, saimme lyömättömän keinon yövieroitukseen: Maitokin menee nukkumaan.

8) Yövieroitus
Kun ruoka alkoi toukokuun puolenvälin tienoilla maistua, ei yöimetyksiä enää tarvittu nälkään. Paria viikkoa vajaa yksivuotiaalle tehty yövieroitus oli Aino nukkumaan-projekti kulminaatio ja toimi meillä ikäänkuin unikouluna.

Kärräsimme neljänä yönä nukkuvaa Ainoa ympäri öistä Helsinkiä. Lähemmäksi itkutonta vieroitusta tai unikoulua tuskin voi päästä. Viidentenä yönä vaunuille ei enää ollut tarvetta.
_____________________________

Tällä hetkellä, vähän yli kuukausi öisten kärrykävelyiden jälkeen, Aino nukahtaa noin 21:30 ja havahtuu ensimmäisen kerran vasta viiden-kuuden aikaan aamulla. Imetyksen jälkeen hän nukahtaa uudestaan vielä tunniksi tai pariksi.
_____________________________

Äiti ei uskalla nukahtaa

Hätkähdin tajutessani, miten paljon olen oppinut pelkäämään sitä voimakasta, kontrolloimatonta, negatiivista tunnetta, joka yöllisiin herätyksiin liittyy.

Heräämisen pelko aiheuttaa nykyisin jopa sen, ettei uni aina tulekaan heti. Jokainen (ihanasta) nukkuvasta Ainosta lähtevä ääni tuntuu silloin aiheuttavan yhden ylimääräisen sydämenlyönnin. Vauvan univaikeuksien mukanaan tuomat "liitännäisongelmat" ovat moninaiset...

Tämä on kuitenkin pientä, kun kerran nukahdettuaan saa sitten tuntikausia unta putkeen!

Kuukausi yövieroituksesta

Maito on nukkunut öisin kuukauden verran. Kolme ensimmäistä viikkoa sujuivat mainiosti ja pidimme sitkeästi pintamme siinä, että ensimmäinen imetys on vasta aamiaisen jälkeen.

Sitten tuli ensimmäinen kurja yö. Vähemmästäkin huudosta maito olisi herännyt. Varsinkin kun päivällä ruoka oli maistunut huonommin kuin tavallisesti... Huonoja heräilyöitä ei kuitenkaan ole ollut kuin kaksi tämän jälkeen. Aika hyvin, sanoisin!

Näiden kolmen huonon yön ja aamujen itkuisuuden vuoksi olemme päätyneet jättämään yhden syötön kello kuuteen aamulla. Sillä kun voittaa parhaimmillaan vielä yli kaksi tuntia nukkumisaikaa. Yövieroituksen jälkeenhän meillä oli ongelmana aamuinen Raivo-Aino, jonka heräämisitkua ei meinannut saada loppumaan. Kello kuuden syöttö on auttanut hieman tähän.

Aino siis nukahtaa noin 21:30 ja nukkuu ilman havahtumisia viiteen-kuuteen asti aamulla, (...käsittämättömät kahdeksan tuntia...) syö kerran nojatuolissa ja nukahtaa uudelleen vielä tunniksi tai pariksi.

Univaje on tullut kalliiksi

Elämä univajeen pahimmassa vaiheessa oli hahmotonta möykkyä. Nyt kun hidas fyysinen palautumisprosessi on käynnissä, alkavat myös kevään aiheuttamat "tuhot" hahmottua. 

Univajeessa ei pysty suunnitelmallisuuteen tavallisten kotiasioiden hoidossa. Kuluneen puolen vuoden aikana olemme saaneet aivan käsittämättömän summan rahaa kulumaan päiväunikävelyiden aikana ostettuihin voileipiin ja juotaviin jugurtteihin. Kotona kokkaaminen tuntui pitkään mahdottomuudelta ja sellainenkin ihme pääsi käymään, että pakastin oli jossain vaiheessa tyhjä. Myös kaikki muut pakolliset hankinnat on tehty aikas lailla hintoja vertailematta.

Univaje on siis tullut kalliiksi.... niin omassa kunnossa, kuin pankkitilin euroissa laskettuna.

Ranskalainen unikikka

Appelsiinipuunkukalla untenmaille!

Ainon mahtava kummisetä on ranskalainen ja hänen perheensä suositteli sikälaistä unikonstia: appelsiinipuunkukkaa. Mikäs siinä, eikun testaamaan, samassa hengessä kuin vauvavyöhyketerapiaa!

Hyvää, näytti Aino tuumivan ja kietaisi koko pikku lasillisen.

Melkein kolme viikkoa sitä kesti

Viime yönä Aino alkoi taas heräillä. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen kun maito oli mennyt illalla nukkumaan ja kärryttelimme ympäri öistä Helsinkiä. Eli kolme viikkoa. Melkein.

Oma olo oli ehtinyt jo siinä mielessä normalisoitua, että päivittäinen pahoinvointi oli poistunut. Univelkaa ei vielä tuossa ajassa ole ollut mahdollista nukkua pois, mutta prosessi oli hyvällä alulla.

Yhtä huonoa yötä voi vielä pitää poikkeuksena. Nyt täytyy kehittää toimintasuunnitelma ensi yön varalle!

Kahdeksan tuntia ja kaksikymmentä minuuttia

Aino nukkui viime yönä putkeen lähes 8,5 tuntia!

Nukahtamista kuitenkin edelsi kuitenkin piiitkä show.  Ja aamu... voi miksi?! Aino heräsi kirkumalla. Eikä siitä vihlovasta huutamisesta meinannut tulla lainkaan loppua. Kurjina yövieroitusöinäkään ei tarvinnut kestää tällaista. Nauravainen ja hyväntuulinen aamu-Ainohan oli meidän voimavaramme rankkoina heräilyöinä.

Mutta silti, kahdeksan tuntia ja kaksikymmentä minuuttia :)

Ojasta allikkoon

Ennen yövieroitusta Aino meni helposti nukkumaan, nukahti heti, havahtui vähintään kerran tunnissa ja heräsi ihanan nauravaisena.

Nyt Ainon nukuttaminen on mennyt todella hankalaksi, mutta kun hän viimein nukahtaa havahtuu hän vasta joskus aamuviideltä. Aamut puolestaan alkavat raastavalla kirkumisella.

Tänä aamuna viimeksi taas mietin, että kumpi onkaan parempi vaihtoehto...

Projekti Aino nukkumaan on tavoitteiden päivittämisen tarpeessa.

"Vuoden iässä helpottaa"

Tämän olemme kuulleet usealta eri taholta: "Vuoden iässä helpottaa". Meillä se on pitänyt paikkaansa. Ainon ensimmäinen syntymäpäivä oli eilen ja nukkuminen sujuu jo toista viikkoa hyvin. Yleensä hän nukahtaa viimeistään 21:30 ja havahtuu vasta viiden ja kuuden välillä aamulla. Ensimmäiseen havahtumiseen isän taputtelut yleensä auttavat ja Aino nousee ylös tavallisimmin noin seitsemältä.

Osaltaan kyse on kuitenkin puhtaasta sattumasta ja haluaisinkin pitää osan kunniasta itsellämme... Olemme tehneet paljon töitä asian eteen. Kenenkään ei kannata jäädä odottelemaan sitä ihmettä, että vauva eräänä yönä vain alkaisi nukkua. On paljon pieniä asioita, joilla vauvan uneen voidaan vaikuttaa ja ne kaikki ovat kokeilemisen arvoisia.

Lähiaikoina kokoan yhteen Ainon kohdalla tähän mennessä hyvin toimineet keinot ja asetamme Aino nukkumaan projektille uudet tavoitteet.

Unipöhnä

Joskus sellaiset asiat, joista on haaveillut pitkään, eivät toteutuessaan tunnukaan niin ihmeellisiltä. Nukuin viime yönä yksin vanhempieni kotona. Monta tuntia katkeamatonta unta. Lähes seitsemän tuntia tarkalleen ottaen. Miten kaukaiselta mahdottomuudelta se tuntuikaan vielä viikko sitten.

Aamulla olo oli ihan pöhnäinen. Eri tavalla kuin univajeisina öinä, mutta silti. Aamu ei ollutkaan niin ihmeellinen kuin olin visioinut. Univajeesta palautuminen taitaa olla pitkä prosessi.

Joka tapauksessa maailma näyttää jo nyt erilaiselta.

Aino nukkuu (?)

Viime yönä merkitisimme heräilyt jälleen ylös ja tulos osoittaa selkeää parannusta viime kerrasta. Todella iso muutos on tapahtunut viidessä viikossa! Mutta on sen eteen kyllä tehty töitäkin.


Nukahti:
21:30

Havahtui ja nukahti uudelleen taputteluiden jälkeen:
04:00 !!!!!
04:46
06:00

Tästä jonkin ajan kuluttua Ainon nousi isän kanssa aamiaiselle. Maito herää vasta aamiaisen jälkeen.


Tämän perusteella näyttäisi jo nyt siltä, että Aino nukkumaan-projektille asettamamme tavoitteet "läpi yön nukkumisesta" eli yli viiden tunnin unista olisivat toteutumassa. Ensimmäinen unijakso todella oli 6,5 tuntia. Uskomatonta!

Onko Aino siis saatu nukkumaan? Vielä en uskalla juhlia.

Seurausta yövieroituksesta

Voi toista! Tänään se kävi taas. Aino veteli aamupäivällä maitoa sellaiset överit, että pulautti ylimääräiset eteisen lattialle. Siis Aino, kohta 12 kk...

Lukuunottamatta satunnaisia maitoähkyjä, on päiväimetys muuttunut täysin ongelmattomaksi yövieroituksen jälkeen. Ei tietoakaan entisestä kiireisestä hötkyilijästä, jonka piti jo päästä tutkimaan verhoja, valokatkaisijaa tai sitä mistä se rapina nyt kuuluikaan. Nyt rinnalla viipyillään ja hymyillään. Enpä arvannut, että yöimetysten lopettamisella olisi tällainen ihana oheisseuraus!

Yksi tietoinen tavoite on toteunut myös: Kiinteä ruoka tuntuu nyt maistuvan! Tarvetta erityisen tuhdin ruuan tarjoamiseen ei enää ole, sillä sosetta ja sormiruokaa uppoaa riittävä määrä. Öisiin havahtumisiin liittyvän itkun kestämistä helpottaa varmuus siitä, ettei sen syynä ole nälkä, vaan pelkästään halu nukahtaa uudelleen. Ruokavaliokokeilu on siis ollut aikamoinen menestys.

Entä nukkuminen? Ainakin ensimmäinen unijakso on pidentynyt merkittävästi. Tänä yönä kirjoittelemme taas heräilyjen kellonajat ylös ja olemme paremmin perillä siitä missä Projekti Aino nukkumaan tällä hetkellä menee.

Yöimetys loppui siihen

Maito on nukkunut yhden puolikkaan ja neljä kokonaista yötä. Nyt uskaltaa julistaa yöimetysten loppuneen. Töitä asian eteen täytyy kuitenkin vielä tehdä paljon. Edistystä on silti tapahtunut jo nyt: Neljänä ensimmäisenä yönä kärräilimme Ainoa ympäri aamuöistä Helsinkiä. Lähdimme aina kun nyyhkytys oli muuttumassa kirkumiseksi. Viime yönä ei vaunukävelyille ollut enää tarvetta!

Nukahtaminen ei Ainolle ole ongelmallista. Ensin iltaimetys nojatuolissa ja sitten sänkyyn nukahtamaan. Uni tulee joko ihan itsenäisesti tai isän pienimuotoisten taputteluiden avulla. Ensimmäisen kerran hän havahtuu nykyisin kahden-kolmen tunnin kuluttua.

Yöimetysten lopettamisen jälkeen olemme olemme käyttäneet havahtumisiin rauhoittelukeinoina samaa rytmikästä selkään taputtelua kuin nukahtamiseenkin. Metodi taitaa olla aika lähellä niin sanottua tassuhoitoa eli tassuttelua. Minkään tarkan menetelmän mukaan emme kuitenkaan ole toimineet vaan pikemminkin keksineet lisää keinoja itse tilanteessa. Välillä olemme avanneet ikkunan ja kuunnelleet merellä huutelevia lokkeja. Lähes takuuvarma ja hyväntuulinen rauhoittelukeino!

Maito meni nukkumaan

Ensimmäisenä yönä maito nukkui neljään asti. Toisena ja kolmantena koko yön. Aino ei. Paitsi kun pääsi rattaisiin ja ulos. Työntely-nukkumisvuorot ovat olleet kolmisen tuntia per vanhempi. Öinen kotikorttelisto on tullut tutuksi. Onneksi on kevät!

Ruokavaliokokeilu on edistynyt niin paljon, että tiedämme Ainon nyt syövän tarpeeksi päivällä. Se on edellyttänyt panostusta: Pöydässä istutaan jopa puolitoista tuntia kerrallaan. Luottavaisin mielin oli siis hyvä edetä seuraavaan vaiheeseen ja lopettaa yösyötöt.

Päivällä maito onkin sitten ollut ihana asia! Aamupalan jälkeen Aino alkoi taputtaa riemusta kun sitä taas sai <3

Vaunu-unet ovat toimineet hellänä apuna yövieroituksessa. Kovin paljoa lähemmäs itkuttomuutta ei useita kertoja yössä syöneen vauvan kanssa voi päästä kuin mitä meidän meininki on parina viime yönä ollut.

Mikään oppikirjametodi tämä ei kyllä ole... Mitä ihmettä me teemme parin yön päästä kun kumpikaan ei enää jaksa valvoa? Ja tärkeinpänä: Jatkuuko heräily ilman maitoakin? Vaikuttaako tämä nukkumiseen lopulta mitenkään?

Iltarutiinit uusiksi

Kroko menee nukkumaan

Matkan sotkettua päivärytmin saimme menestyksekkäästi aikaistettua Ainon nukkumaanmenoaikaa ja samalla pistimme iltarutiinit uusiksi.

Pitkään yritimme tunnollisesti roikottaa mukana iltasatua ja hampaidenpesua. Näin siis huolimatta siitä, ettei hammasharjaa saisi edes pistää suuhun ja siitä, että lukeminen on  jo hyvän tovin mennyt iltaraivoksi kun kirjaa ei saakaan pureskella.

Uusi rutiinimme on ytimekäs ja opettavainen. Illan kulusta ja väsymyksen asteesta riippuen sitä voi venyttää tai lyhentää. Aluksi todetaan, että nyt on ilta, sitten sammutellaan yhdessä valoja ja vedetään verhot kiinni. Vuorotellen kaikki karvaiset ystävät menevät nukkumaan.

Hampaita pestään ruokailujen jälkeen ja kirjojakin luetaan mukavassa hengessä joka päivä. Tärkeintä on että iltarutiini on sujuva ja rauhoittava.

Eräänä iltana voisi maitokin sitten mennä nukkumaan. Sitä odotellessa...

Vauva vyöhyketerapiassa

Kokeiluhengessä kävimme Ainon kanssa vauvavyöhyketerapiassa. Hoitaja suhtautui alkujaankin tuloksiin epäilevästi, sillä vauvahoitoja tehdään lähinnä pienille koliikkipotilaille tai muuten mahavaivaisille.

Aino todella tykkäsi käydä hoitolassa. Jalkapohjien ja korvanlehtien painelun täytyi tuntua mukavalta! Lisäksi rauhallinen hoitaja tuli heti hyväksytyksi mukavien henkilöiden joukkoon, vaikka ensimmäisillä käyntikerroilla oli vielä vierastusvaihetta meneillään.

Vyöhyketerapia sai selvästi jotain aikaiseksi, sillä hoitojen jälkeen Aino oli hyvin väsynyt. Siis ei niin että "nyt pitäisi mennä päikkäreille", vaan todellakin uupunut. Yöuniin tällä neljän kerran hoitopaketilla ei kuitenkaan meidän kohdallamme ollut vaikutusta.

Elämää univajeen kanssa

Pienistä jutuista tulee valtavia hahmottomia möykkyjä, asioiden järjestäminen on vaikeaa (ellei jopa mahdotonta), omaan muistiin ei voi luottaa ja kaikki sosiaalinen on jotenkin hankalaa. Aikamoinen muutos henkilölle, joka on työkseen hallinnoinut ja organisoinut niin ihmisiä kuin papereitakin.

"Miten ihmeessä sä jaksat?"
1) Mummi!
2) Hyväntuulinen Aino.
3) Isän joustavat ja iltapainotteiset työvuorot.
4) Sen hyväksyminen, että tää on nyt tätä.
5) Tietoisuus sitä, ettei tää nyt oo tätä ikuisesti.
6) Lupa (itseltä ja muilta) olla väsynyt ja jättää asioita tekemättä.
7) Perheen oma omituinen huumorintaju...

Tuhtia ruokaa

Nyt kun hampomisessa näyttäisi olevan taukoa, projekti Aino nukkumaan on päättänyt iskeä ruokavaliokokeilulla! Mietimme jokaisen aterian kohdalla, miten sen energiamäärää voisi lisätä ja tarjoamme ensimmäistä kertaa myös soseita.

Neuvolan ja Uni-illan mukaan ruuan kaloripitoisuudella on suora yhteys vauvan hyviin yöuniin. Tämän kannustamina olemme jo aikaisemmin lorautelleet ruokaöljyä iltapuuroon.

Aino aloitti kiinteät sormiruokaillen (baby led weaning/ lapsentahtinen sormiruokailu). Käytännössä sosevaihe hypätään yli ja vauvalle tarjotaan ensiruokina esimerkiksi höyrytettyjä vihannespaloja, joita hän oppii hyvin nopeasti viemään suuhunsa. Niellyn ruuan määrä on ensimmäisimmäisinä kuukausina pieni ja pääasiallinen ravinto tulee koko ensimmäisen vuoden ajan maidosta. 

Tässäkö uniongelmien syy sitten olisi? Kiinteiden määrän ja nukkumisen yhteydestä on kuitenkin tarjolla paljon ristiriitaista tietoa: On myös väitetty, ettei mitään yhteyttä ole. Aino on jo kehittynyt taitavaksi ruokailijaksi ja joskus vatsa on ollut niin täynnä, ettei edes maitoa ole enää mahtunut. Yöuniin ei tällaisilla syömingeillä ole kuitenkaan ollut vaikutusta.

Kokeiluun lähdemme siis aika ristiriitaisin -mutta jälleen kerran- toiveikkain tunnelmin.

Vanhempien ensimmäinen elokuvailta

Kyllä, katsoimme eilen telkkarista elokuvan, joka alkoi 21:30! Nukkumaanmenoajan aikaistaminen on ollut vaippa-asioiden lisäksi toinen myönteinen jaksamista lisäävä kokeilu Aino nukkumaan-projektissa.

Kuukausien ajan Aino on nukahtanut vasta yhdentoista jälkeen. Olemme useampaan otteeseen yrittäneet aikaistaa nukkumaanmenoaikaa, kun hän on vaikuttanut erityisen väsyneeltä. Tuloksena on ollut lopullisen nukahtamisen pitkittyminen puolilleöin.

Tällä kertaa käytimme hyväksi viiden päivän matkamme aiheuttamaa rutiinien sotkeutumista. Paluulento oli raastava ja lopputuloksena oli mahtava luova kaaos, josta oli hyvä lähteä rakentamaan täysin uutta aikataulua.

No, yöheräilyihin ei tämäkään kokeilu ole (vielä?) vaikuttanut, vaikka joskus niin annetaan olettaa. Leffan katsominen keskeytyi kertaalleen ja muutkin havahtumiset tulivat perinteiseen malliin. On kuitenkin ihanaa olla taas muun yhteiskunnan kanssa samassa rytmissä ja herätä aikaisin aamulla!

Eroon rinnalle nukahtamisesta

Eilisessä Uni-illassa rinnalle nukahtaminen oli monen ongelma. Taito nukahtaa itsenäisesti on vauvojen hyvien yöunien salaisuus.

Rinnalle nukahtamisen täytyy vauvasta tuntua ihanalta! Tämä oli itselleni yksi vapauttavimpia Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille kirjasta lukemiani ajatuksia. Tunnin välein tapahtuva heräily ei kuitenkaan ole aikuisen kannalta kestävä tilanne ja siksi rinta-assosiaatiosta on päästävä eroon.

Pantleyn irroitusmenetelmässä vauvaa imetetään nukkumaan mennessä normaalin tavan mukaisesti, mutta rinta irroitetaan ennen nukahtamista. Tämä aiheuttaa ensimmäisillä kerroilla vastustusta ja hamuilua, jolloin rinta laitetaan takaisin suuhun, mutta otetaan jälleen pois ennen nukahdusta. Tätä toistetaan joka ilta niin monta kertaa kuin on tarvis ennen nukahtamista.

Ensimmäistä kertaa kokeilimme menetelmää Ainon ollessa noin kuusi kuukautta vanha. Yritys jäi kahteen iltaan, sillä reaktio oli kovin voimakas. Irroitusten toistuessa hän alkoi jopa täristä hermostuneisuudesta, eikä nukahtaminen tuntunut onnistuvan, vaikka irroitusyrityksiä oli toistakymmentä. Myös hänen käytöksensä kokeiluja seuraavina päivinä oli hermostunutta ja surkeilevaa. Aino ei selkeästikään ollut valmis muutoksiin sillä hetkellä.

Toinen kokeilukerta paria kuukautta myöhemmin puolestaan oli  menestys. Toistoja piti jälleen tehdä useampia peräkkäin yhtenä iltana, mutta jo muutaman illan jälkeen Aino lopetti itse syömisen ja käänsi selkänsä alkaakseen nukkumaan.

Pantleyn menetelmä perustuu siihen, että rinta-assosiaatio lievenee vähitellen, kun illan ensimmäinen nukahtaminen muuttuu itsenäisiksi. Aino on osannut nyt nukahtaa itsenäisesti illalla kolmisen kuukautta. Lisäksi hän nukahtaa kaksi kertaa päivässä vaunuihin (eli itsenäisesti, jos liikettä ei lasketa). Vielä tämä taito ei kuitenkaan ole ollut avuksi yöllisiin havahtumisiin, vaan hän uskoo edelleen tarvitsevansa rintaa öisin voidakseen jatkaa uniaan.

Tämä kokeilu jatkuu siis meillä vielä. Kun hampaiden tulossa on sopivasti taukoa, alamme käyttää irroitusmenetelmää järjestelmällisesti myös yöimetyksissä.

  

Helsingin ensikodin Uni-ilta

Neuvolan kannustamina kävimme tänään Helsingin ensikodin järjestämässä Uni-illassa. Alustuksen ja yleisökeskustelua sisältäneen parituntisen infotilaisuuden anti jäi harmi kyllä kovin laihaksi.

On luonnollista, että unikouluja järjestävän tahon näkemys uniongelmien ratkaisuvaihtoehdoista on yksipuolinen: Unikoulu. Mukava esitelmöitsijä kuitenkin vältteli tätä sanaa ja puhui ammatillisesti vauvan "rytmittämisestä", onhan itse yksikönkin nimi Rytmi-Blues. Myös muille ikäville asioille oli omat kiertoilmauksensa. Huudatettaessa vauva esimerkiksi "ilmaisee harmistustaan".

Paikalla olleista perheistä useimmilla oli ongelmia nimenomaan rinta-assosiaation kanssa. Hämmästyksekseni olin itse se, joka selitti mahdollisuutta kokeilla irroitusmenetelmää siitä eroon pääsemiseksi. Muistilappuumme kertyi pari huomiota iltarutiineihin liittyen, mutta yhtään uutta kokeilun arvoista ideaa emme saaneet.

Lisähuomiona todettakoon, että harvasta tilaisuudesta on tänäpäivänä yhtä vaikeaa kaivaa ajankohtia tai muita tietoja esille kuin tästä. Eipä ihme, että viisi pariskuntaa ja kolme yksittäin paikalle tullutta vanhempaa oli järjestäjille "suuri joukko". Siis Helsingin kokoisessa kaupungissa...vauvojen uniongelmia käsittelevässä infossa!

Hamput tulee!

Nyt niitä puskee ikenistä läpi  -ja monta! Kaikillehan hampaiden tulo aikaisempaa levottomampia öitä aiheuttaa. Meillä katosi se viimeinenkin pidempi unipätkä nukkumaanmenon alusta. Eli nyt Aino havahtuu tunnin välein heti nukahtamisen jälkeen.

Mutta onneksi tämäkin-on-vain-vaihe. Kun se menee ohi, voimme jatkaa kokeiluja. Kyllä joku niistä vielä toimii!

Vaippa-asiat

Yöllistä syömistä seuraa luonnollisesti yöllistä vaippa-asiaa. Meidän mahtavat Bumgenius-kestovaipat kyllä imevät kaiken, mutta muuttuvat aamuyöstä painaviksi (...kyllä) ja aiheuttavat siten ylimääräistä levottomuutta.

Kokeiluista ehkä ainoa, jolla on tähän mennessä ollut jotain todellista vaikutusta onkin ollut kertakäyttövaipan laittaminen yöksi. Lopputulos on aamulla jotenkin kevyempi, eikä yöllisille "kohta se herää"-vaihtoyrityksille ole enää ollut tarvetta.

Patjalle nukkumaan

Suurin osa Ainon nukkumiseen liittyvistä kokeiluistamme on harmittomia ja joihinkin suhtaudumme vähän huumorillakin. Tämä yritys meinasi kuitenkin olla kohtalokas.

Aino on nukkunut syntymästään asti välissämme. Yksi eri tahoilta tullut epäily on ollut se, että jatkuvat havahtumiset johtuvat "äidin tuoksusta" eli siitä, että vieressä oleva maito on ikäänkuin liian helposti ja houkuttelevasti saatavilla. Tämän ajatuksen motivoimina muutimme toiveikkaina nukkumajärjestelyitä parin viikon ajaksi siten, että siirryin nukkumaan varapatjalle olohuoneen lattialle.

Järjestelyllä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta havahtumisiin, joten nousin patjalta toiseen sänkyyn useita kertoja yössä imettämään ja Ainon nukahdettua siirryin tokkurassa taas takaisin. Tajusimme tilanteen vakavuuden vasta kun pyörryin eräänä aamuna keittiössä. Vieressä nukkuessa ei imettääkseen tai taputellakseen tarvitse varsinaisesti herätä, joten unen määrä on moninkertainen verrattuna erillään nukkumiseen. Pyörtymistä seuraavana iltana siirsimme vieraspatjan takaisin kellariin, palasin takaisin omaan sänkyymme nukkumaan ja totesimme kokeilun päättyneeksi. Seuraavana aamuna tunsin itseni pitkästä aikaa aika levänneeksi.

Projektin tavoitteet

Tarkennuksia projektin tavoitteisiin on kyselty. Vauva nukkuu "läpi yön" nukkuessaan viisi tuntia putkeen. Se riittäisi oikein hyvin. Mielelläni jatkan yöimetyksiä tuon ajan ulkopuolella. Yhtä hyvin ne voisvat loppuakin.

"Syökö tuttia?"

No, ei syö. 

Ei sillä ettei olisi yritetty opettaa. Ensimmäisen kerran viime kesänä, toisen kerran viime jouluna uniongelmien alkaessa räjähtää käsiin ja vielä kolmanteenkin otteeseen nyt ihan viime aikoina. (Kyllä, vauva on 10kk...) 

Nyt kun kaikki mallit ja materiaalit on taas kertaalleen käyty läpi, lienee aika todeta tämä kokeilu lopullisesti päättyneeksi.

Lisää kaloreita!

 

Eikös olisikin loogista: Yöllinen heräily ja syöminen johtuvat nälästä! Ruohonjuuresta Helsingin Kampista saa tällaista. Sitä oleme lorautelleet iltapuuroon, hups, välillä vähän enemmänkin. On tullut tavaksi lisäillä myös muihinkin ruokiin...

Loistava idea niille, joiden yöheräily on nälkäliitännäistä. Ainolla se ei taida olla. Tai entäs jos, sittenkin, lisäisi vielä vähän enemmän öljyä?

Unilelun paikka olis kuulemma avoinna?

 

Tätä serkkupojan valitsemaa mainiota pupua olemme markkinoineet Ainolle unileluksi. Sitkeästi olemme laittaneet kainaloon iltaisin ja yöllä aina vain uudestaan. Unilelun paikkaa ei vissiin ole kuitenkaan vielä täytetty, sillä yöllä pupu saattaa lentää isossa kaaressa pois ärsyttämästä. Päivisin Pupun kanssa on kyllä kiva leikkiä!

Vauvojen hyvien yöunien salaisuus

Rinta-assosiaatio. Enpä ollut moisesta kuullutkaan ennenkö Aino oli jo sellaisen itselleen kehittänyt. Vastasyntyneen iltamaitomaratonit päättyivät aina yöunille rinta suussa ja sama tapa jatkui. Vauvojen hyvien yöunien salaisuus paljastui siis meille liian myöhään. Nyt se taas tuntuu ihan itsestäänselvyydeltä.

Vauvojen uni on erilaista kuin aikuisten. Unijakso on lyhyt, yleensä sen kesto on 45-60 minuuttia. Tämän jälkeen vauva havahtuu. Yönsä hyvin nukkuvat vauvat osaavat havahtuessaan jatkaa nukkumistaan ilman katkoa nukahtamalla itsenäisesti uudelleen. Taito nukahtaa itsenäisesti onkin yksi hyvien yöunien salaisuuksista. Itsenäinen nukahtaminen on nukahtamista ilman, että aikuinen silittelee, hyssyttelee tai syöttää nukahtamishetkellä. Kaikkea sitä voi siis tehdä rauhoittelumielessä, mutta varsinaisella nukahdushetkellä vauvan kannattaisi jo olla sängyssä. Yöllisten havahtumistensa aikana vauva kaipaa samaa tilannetta vajotakseen takaisin uneen eli jos hän on nukahtanut silittelyyn, hyssyttelyyn, rintaan tai pulloon tarvitsee hän sitä jälleen.

Onneksi olemme jo edenneet tästä ja nykyisin Aino nukahtaa illalla itsenäisesti. Assosiaation rikkominen onnistui yllättävän helposti Pantleyn irroitusmenetelmällä. Jostain syystä yöheräilyt eivät silti päättyneet.

Taisi olla hyvä yö

(...mikään ei piristä yhtä hyvin kuin pieni itseironia.) Viime yönä merkitsimme muistiin Ainon heräilyt:

Nukahti
23:20
Havahtui ja nukahti imetyksen/taputteluiden jälkeen
01:27
02:50
04:10
05:40
06:47
07.41
Noin tunnin kuluttua tästä nousimme ylös.

Projekti Aino nukkumaan!

Säännöllinen päivärytmi, jossa kahdet päiväunet ja viisi ruokailua vuorottelevat. Kunnon iltapuuro. Päivisin sopivasti aktiviteettia, mutta ei liian levotonta. Joka ilta samassa järjestyksessä toistuvat iltarutiinit ennen nukkumaanmenoa. Näistä elementeistä muodostuvat alle yksivuotiaan hyvät yöunet.

Jos perusedellytykset toteutuvat, vauva on yli puolivuotias ja terveysasiatkin ovat kunnossa,esille nousevat kahden ääripään vaihtoehdot: Unikoulu vauvalle tai vanhempien sinnittely vakavan univajeen kanssa.

Me päätimme katsoa tilannetta moniulotteisemmin ja kokeilla kaikkia keinoja, jotka ovat jossain perheessä toimineet. Osan ideoista olemme koonneet tutuilta kyselemällä ja osa on poimittu Elizabeth Pantleyn kirjasta Pehmeä matka höyhensaarille.

Uusia kikkoja vastaanotetaan eli  kuulen innolla mikä teillä toimi ja pistämme sen kokeiluun. Tervetuloa seuraamaan projektiamme saada Aino (ja koko perhe) nukkumaan!