Suurin osa Ainon nukkumiseen liittyvistä kokeiluistamme on harmittomia ja joihinkin suhtaudumme vähän huumorillakin. Tämä yritys meinasi kuitenkin olla kohtalokas.
Aino on nukkunut syntymästään asti välissämme. Yksi eri tahoilta tullut epäily on ollut se, että jatkuvat havahtumiset johtuvat "äidin tuoksusta" eli siitä, että vieressä oleva maito on ikäänkuin liian helposti ja houkuttelevasti saatavilla. Tämän ajatuksen motivoimina muutimme toiveikkaina nukkumajärjestelyitä parin viikon ajaksi siten, että siirryin nukkumaan varapatjalle olohuoneen lattialle.
Järjestelyllä ei kuitenkaan ollut mitään vaikutusta havahtumisiin, joten nousin patjalta toiseen sänkyyn useita kertoja yössä imettämään ja Ainon nukahdettua siirryin tokkurassa taas takaisin. Tajusimme tilanteen vakavuuden vasta kun pyörryin eräänä aamuna keittiössä. Vieressä nukkuessa ei imettääkseen tai taputellakseen tarvitse varsinaisesti herätä, joten unen määrä on moninkertainen verrattuna erillään nukkumiseen. Pyörtymistä seuraavana iltana siirsimme vieraspatjan takaisin kellariin, palasin takaisin omaan sänkyymme nukkumaan ja totesimme kokeilun päättyneeksi. Seuraavana aamuna tunsin itseni pitkästä aikaa aika levänneeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti