Kahdeksan tuntia ja kaksikymmentä minuuttia

Aino nukkui viime yönä putkeen lähes 8,5 tuntia!

Nukahtamista kuitenkin edelsi kuitenkin piiitkä show.  Ja aamu... voi miksi?! Aino heräsi kirkumalla. Eikä siitä vihlovasta huutamisesta meinannut tulla lainkaan loppua. Kurjina yövieroitusöinäkään ei tarvinnut kestää tällaista. Nauravainen ja hyväntuulinen aamu-Ainohan oli meidän voimavaramme rankkoina heräilyöinä.

Mutta silti, kahdeksan tuntia ja kaksikymmentä minuuttia :)

Ojasta allikkoon

Ennen yövieroitusta Aino meni helposti nukkumaan, nukahti heti, havahtui vähintään kerran tunnissa ja heräsi ihanan nauravaisena.

Nyt Ainon nukuttaminen on mennyt todella hankalaksi, mutta kun hän viimein nukahtaa havahtuu hän vasta joskus aamuviideltä. Aamut puolestaan alkavat raastavalla kirkumisella.

Tänä aamuna viimeksi taas mietin, että kumpi onkaan parempi vaihtoehto...

Projekti Aino nukkumaan on tavoitteiden päivittämisen tarpeessa.

"Vuoden iässä helpottaa"

Tämän olemme kuulleet usealta eri taholta: "Vuoden iässä helpottaa". Meillä se on pitänyt paikkaansa. Ainon ensimmäinen syntymäpäivä oli eilen ja nukkuminen sujuu jo toista viikkoa hyvin. Yleensä hän nukahtaa viimeistään 21:30 ja havahtuu vasta viiden ja kuuden välillä aamulla. Ensimmäiseen havahtumiseen isän taputtelut yleensä auttavat ja Aino nousee ylös tavallisimmin noin seitsemältä.

Osaltaan kyse on kuitenkin puhtaasta sattumasta ja haluaisinkin pitää osan kunniasta itsellämme... Olemme tehneet paljon töitä asian eteen. Kenenkään ei kannata jäädä odottelemaan sitä ihmettä, että vauva eräänä yönä vain alkaisi nukkua. On paljon pieniä asioita, joilla vauvan uneen voidaan vaikuttaa ja ne kaikki ovat kokeilemisen arvoisia.

Lähiaikoina kokoan yhteen Ainon kohdalla tähän mennessä hyvin toimineet keinot ja asetamme Aino nukkumaan projektille uudet tavoitteet.

Unipöhnä

Joskus sellaiset asiat, joista on haaveillut pitkään, eivät toteutuessaan tunnukaan niin ihmeellisiltä. Nukuin viime yönä yksin vanhempieni kotona. Monta tuntia katkeamatonta unta. Lähes seitsemän tuntia tarkalleen ottaen. Miten kaukaiselta mahdottomuudelta se tuntuikaan vielä viikko sitten.

Aamulla olo oli ihan pöhnäinen. Eri tavalla kuin univajeisina öinä, mutta silti. Aamu ei ollutkaan niin ihmeellinen kuin olin visioinut. Univajeesta palautuminen taitaa olla pitkä prosessi.

Joka tapauksessa maailma näyttää jo nyt erilaiselta.

Aino nukkuu (?)

Viime yönä merkitisimme heräilyt jälleen ylös ja tulos osoittaa selkeää parannusta viime kerrasta. Todella iso muutos on tapahtunut viidessä viikossa! Mutta on sen eteen kyllä tehty töitäkin.


Nukahti:
21:30

Havahtui ja nukahti uudelleen taputteluiden jälkeen:
04:00 !!!!!
04:46
06:00

Tästä jonkin ajan kuluttua Ainon nousi isän kanssa aamiaiselle. Maito herää vasta aamiaisen jälkeen.


Tämän perusteella näyttäisi jo nyt siltä, että Aino nukkumaan-projektille asettamamme tavoitteet "läpi yön nukkumisesta" eli yli viiden tunnin unista olisivat toteutumassa. Ensimmäinen unijakso todella oli 6,5 tuntia. Uskomatonta!

Onko Aino siis saatu nukkumaan? Vielä en uskalla juhlia.

Seurausta yövieroituksesta

Voi toista! Tänään se kävi taas. Aino veteli aamupäivällä maitoa sellaiset överit, että pulautti ylimääräiset eteisen lattialle. Siis Aino, kohta 12 kk...

Lukuunottamatta satunnaisia maitoähkyjä, on päiväimetys muuttunut täysin ongelmattomaksi yövieroituksen jälkeen. Ei tietoakaan entisestä kiireisestä hötkyilijästä, jonka piti jo päästä tutkimaan verhoja, valokatkaisijaa tai sitä mistä se rapina nyt kuuluikaan. Nyt rinnalla viipyillään ja hymyillään. Enpä arvannut, että yöimetysten lopettamisella olisi tällainen ihana oheisseuraus!

Yksi tietoinen tavoite on toteunut myös: Kiinteä ruoka tuntuu nyt maistuvan! Tarvetta erityisen tuhdin ruuan tarjoamiseen ei enää ole, sillä sosetta ja sormiruokaa uppoaa riittävä määrä. Öisiin havahtumisiin liittyvän itkun kestämistä helpottaa varmuus siitä, ettei sen syynä ole nälkä, vaan pelkästään halu nukahtaa uudelleen. Ruokavaliokokeilu on siis ollut aikamoinen menestys.

Entä nukkuminen? Ainakin ensimmäinen unijakso on pidentynyt merkittävästi. Tänä yönä kirjoittelemme taas heräilyjen kellonajat ylös ja olemme paremmin perillä siitä missä Projekti Aino nukkumaan tällä hetkellä menee.

Yöimetys loppui siihen

Maito on nukkunut yhden puolikkaan ja neljä kokonaista yötä. Nyt uskaltaa julistaa yöimetysten loppuneen. Töitä asian eteen täytyy kuitenkin vielä tehdä paljon. Edistystä on silti tapahtunut jo nyt: Neljänä ensimmäisenä yönä kärräilimme Ainoa ympäri aamuöistä Helsinkiä. Lähdimme aina kun nyyhkytys oli muuttumassa kirkumiseksi. Viime yönä ei vaunukävelyille ollut enää tarvetta!

Nukahtaminen ei Ainolle ole ongelmallista. Ensin iltaimetys nojatuolissa ja sitten sänkyyn nukahtamaan. Uni tulee joko ihan itsenäisesti tai isän pienimuotoisten taputteluiden avulla. Ensimmäisen kerran hän havahtuu nykyisin kahden-kolmen tunnin kuluttua.

Yöimetysten lopettamisen jälkeen olemme olemme käyttäneet havahtumisiin rauhoittelukeinoina samaa rytmikästä selkään taputtelua kuin nukahtamiseenkin. Metodi taitaa olla aika lähellä niin sanottua tassuhoitoa eli tassuttelua. Minkään tarkan menetelmän mukaan emme kuitenkaan ole toimineet vaan pikemminkin keksineet lisää keinoja itse tilanteessa. Välillä olemme avanneet ikkunan ja kuunnelleet merellä huutelevia lokkeja. Lähes takuuvarma ja hyväntuulinen rauhoittelukeino!

Maito meni nukkumaan

Ensimmäisenä yönä maito nukkui neljään asti. Toisena ja kolmantena koko yön. Aino ei. Paitsi kun pääsi rattaisiin ja ulos. Työntely-nukkumisvuorot ovat olleet kolmisen tuntia per vanhempi. Öinen kotikorttelisto on tullut tutuksi. Onneksi on kevät!

Ruokavaliokokeilu on edistynyt niin paljon, että tiedämme Ainon nyt syövän tarpeeksi päivällä. Se on edellyttänyt panostusta: Pöydässä istutaan jopa puolitoista tuntia kerrallaan. Luottavaisin mielin oli siis hyvä edetä seuraavaan vaiheeseen ja lopettaa yösyötöt.

Päivällä maito onkin sitten ollut ihana asia! Aamupalan jälkeen Aino alkoi taputtaa riemusta kun sitä taas sai <3

Vaunu-unet ovat toimineet hellänä apuna yövieroituksessa. Kovin paljoa lähemmäs itkuttomuutta ei useita kertoja yössä syöneen vauvan kanssa voi päästä kuin mitä meidän meininki on parina viime yönä ollut.

Mikään oppikirjametodi tämä ei kyllä ole... Mitä ihmettä me teemme parin yön päästä kun kumpikaan ei enää jaksa valvoa? Ja tärkeinpänä: Jatkuuko heräily ilman maitoakin? Vaikuttaako tämä nukkumiseen lopulta mitenkään?

Iltarutiinit uusiksi

Kroko menee nukkumaan

Matkan sotkettua päivärytmin saimme menestyksekkäästi aikaistettua Ainon nukkumaanmenoaikaa ja samalla pistimme iltarutiinit uusiksi.

Pitkään yritimme tunnollisesti roikottaa mukana iltasatua ja hampaidenpesua. Näin siis huolimatta siitä, ettei hammasharjaa saisi edes pistää suuhun ja siitä, että lukeminen on  jo hyvän tovin mennyt iltaraivoksi kun kirjaa ei saakaan pureskella.

Uusi rutiinimme on ytimekäs ja opettavainen. Illan kulusta ja väsymyksen asteesta riippuen sitä voi venyttää tai lyhentää. Aluksi todetaan, että nyt on ilta, sitten sammutellaan yhdessä valoja ja vedetään verhot kiinni. Vuorotellen kaikki karvaiset ystävät menevät nukkumaan.

Hampaita pestään ruokailujen jälkeen ja kirjojakin luetaan mukavassa hengessä joka päivä. Tärkeintä on että iltarutiini on sujuva ja rauhoittava.

Eräänä iltana voisi maitokin sitten mennä nukkumaan. Sitä odotellessa...

Vauva vyöhyketerapiassa

Kokeiluhengessä kävimme Ainon kanssa vauvavyöhyketerapiassa. Hoitaja suhtautui alkujaankin tuloksiin epäilevästi, sillä vauvahoitoja tehdään lähinnä pienille koliikkipotilaille tai muuten mahavaivaisille.

Aino todella tykkäsi käydä hoitolassa. Jalkapohjien ja korvanlehtien painelun täytyi tuntua mukavalta! Lisäksi rauhallinen hoitaja tuli heti hyväksytyksi mukavien henkilöiden joukkoon, vaikka ensimmäisillä käyntikerroilla oli vielä vierastusvaihetta meneillään.

Vyöhyketerapia sai selvästi jotain aikaiseksi, sillä hoitojen jälkeen Aino oli hyvin väsynyt. Siis ei niin että "nyt pitäisi mennä päikkäreille", vaan todellakin uupunut. Yöuniin tällä neljän kerran hoitopaketilla ei kuitenkaan meidän kohdallamme ollut vaikutusta.

Elämää univajeen kanssa

Pienistä jutuista tulee valtavia hahmottomia möykkyjä, asioiden järjestäminen on vaikeaa (ellei jopa mahdotonta), omaan muistiin ei voi luottaa ja kaikki sosiaalinen on jotenkin hankalaa. Aikamoinen muutos henkilölle, joka on työkseen hallinnoinut ja organisoinut niin ihmisiä kuin papereitakin.

"Miten ihmeessä sä jaksat?"
1) Mummi!
2) Hyväntuulinen Aino.
3) Isän joustavat ja iltapainotteiset työvuorot.
4) Sen hyväksyminen, että tää on nyt tätä.
5) Tietoisuus sitä, ettei tää nyt oo tätä ikuisesti.
6) Lupa (itseltä ja muilta) olla väsynyt ja jättää asioita tekemättä.
7) Perheen oma omituinen huumorintaju...

Tuhtia ruokaa

Nyt kun hampomisessa näyttäisi olevan taukoa, projekti Aino nukkumaan on päättänyt iskeä ruokavaliokokeilulla! Mietimme jokaisen aterian kohdalla, miten sen energiamäärää voisi lisätä ja tarjoamme ensimmäistä kertaa myös soseita.

Neuvolan ja Uni-illan mukaan ruuan kaloripitoisuudella on suora yhteys vauvan hyviin yöuniin. Tämän kannustamina olemme jo aikaisemmin lorautelleet ruokaöljyä iltapuuroon.

Aino aloitti kiinteät sormiruokaillen (baby led weaning/ lapsentahtinen sormiruokailu). Käytännössä sosevaihe hypätään yli ja vauvalle tarjotaan ensiruokina esimerkiksi höyrytettyjä vihannespaloja, joita hän oppii hyvin nopeasti viemään suuhunsa. Niellyn ruuan määrä on ensimmäisimmäisinä kuukausina pieni ja pääasiallinen ravinto tulee koko ensimmäisen vuoden ajan maidosta. 

Tässäkö uniongelmien syy sitten olisi? Kiinteiden määrän ja nukkumisen yhteydestä on kuitenkin tarjolla paljon ristiriitaista tietoa: On myös väitetty, ettei mitään yhteyttä ole. Aino on jo kehittynyt taitavaksi ruokailijaksi ja joskus vatsa on ollut niin täynnä, ettei edes maitoa ole enää mahtunut. Yöuniin ei tällaisilla syömingeillä ole kuitenkaan ollut vaikutusta.

Kokeiluun lähdemme siis aika ristiriitaisin -mutta jälleen kerran- toiveikkain tunnelmin.