Ensimmäisenä yönä maito nukkui neljään asti. Toisena ja kolmantena koko yön. Aino ei. Paitsi kun pääsi rattaisiin ja ulos. Työntely-nukkumisvuorot ovat olleet kolmisen tuntia per vanhempi. Öinen kotikorttelisto on tullut tutuksi. Onneksi on kevät!
Ruokavaliokokeilu on edistynyt niin paljon, että tiedämme Ainon nyt syövän tarpeeksi päivällä. Se on edellyttänyt panostusta: Pöydässä istutaan jopa puolitoista tuntia kerrallaan. Luottavaisin mielin oli siis hyvä edetä seuraavaan vaiheeseen ja lopettaa yösyötöt.
Päivällä maito onkin sitten ollut ihana asia! Aamupalan jälkeen Aino alkoi taputtaa riemusta kun sitä taas sai <3
Vaunu-unet ovat toimineet hellänä apuna yövieroituksessa. Kovin paljoa lähemmäs itkuttomuutta ei useita kertoja yössä syöneen vauvan kanssa voi päästä kuin mitä meidän meininki on parina viime yönä ollut.
Mikään oppikirjametodi tämä ei kyllä ole... Mitä ihmettä me teemme parin yön päästä kun kumpikaan ei enää jaksa valvoa? Ja tärkeinpänä: Jatkuuko heräily ilman maitoakin? Vaikuttaako tämä nukkumiseen lopulta mitenkään?
apua! nyt ootte kyllä ottaneet hurjat keinot käyttöön... jaksamista.
VastaaPoistaHei Ellu,
PoistaTodellisuudessa mä olen onsku kolme tuntia pitkistä unijaksoistani ;D En muista milloin viimeksi!
Nyt pohditaan seuraavaa siirtoa...
Hei Outi,
VastaaPoistaUnivaje on aivan järkyttävää. Suosittelen lukemaan kirjan Unihiekkaa etsimässä.
Olen kirjoittanut kirjasta ja aiheesta blogiini:
http://www.healthberry.fi/?p=524
Hei Healthberry,
PoistaKiitos kommentista ja mielenkiintoisesta linkistä! Taidanpa lukea ajan kanssa sitä enemmänkin.
Unihiekkaa etsimässä on ehdottomasti paras lukemani aihetta käsittelevä kirja. Miten paljon toivonkaan, että olisin lukenut sen jo raskausaikana!
Minullekin suurin ahaa-elämys oli se, että tassuttelulle on vaihtoehtoja. Erityisesti "ajastettujen heräämisten" menetelmä kuulosti mielenkiintoiselta.
Aino kuuluu niihin kirjassakin mainittuihin tapauksiin, jotka itkun yltyessä oksentavat. Tämä (ja luonnollisesti itkettämisen vastenmielisyys) ovat olleet kannustiminamme lähtiessämme etsimään erilaisia vaihtoehtoja. Kuten kirja tuo esille, mm juuri pistäytymisunikoulut ovat hankalia toteuttaa, jos vauva oksentaa itkun yltyessä.
On kuitenkin mahdollista, että joudumme jotakin versiota näistä vielä yrittämään. Tämä blogi seuraa sitten kuinka käy!