Maito on nukkunut yhden puolikkaan ja neljä kokonaista yötä. Nyt uskaltaa julistaa yöimetysten loppuneen. Töitä asian eteen täytyy kuitenkin vielä tehdä paljon. Edistystä on silti tapahtunut jo nyt: Neljänä ensimmäisenä yönä kärräilimme Ainoa ympäri aamuöistä Helsinkiä.
Lähdimme aina kun nyyhkytys oli muuttumassa kirkumiseksi. Viime yönä ei
vaunukävelyille ollut enää tarvetta!
Nukahtaminen ei Ainolle ole ongelmallista. Ensin iltaimetys nojatuolissa ja sitten sänkyyn nukahtamaan. Uni tulee joko ihan itsenäisesti tai isän pienimuotoisten taputteluiden avulla. Ensimmäisen kerran hän havahtuu nykyisin kahden-kolmen tunnin kuluttua.
Yöimetysten lopettamisen jälkeen olemme olemme käyttäneet havahtumisiin rauhoittelukeinoina samaa rytmikästä selkään taputtelua kuin nukahtamiseenkin. Metodi taitaa olla aika lähellä niin sanottua tassuhoitoa eli tassuttelua. Minkään tarkan menetelmän mukaan emme kuitenkaan ole toimineet vaan pikemminkin keksineet lisää keinoja itse tilanteessa. Välillä olemme avanneet ikkunan ja kuunnelleet merellä huutelevia lokkeja. Lähes takuuvarma ja hyväntuulinen rauhoittelukeino!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti